ELÄIMET VALLILAN TILALLA
Vallilan tilalla Vehmaalla elää sekä tavallisia possuja että kiharakarvaisia mangalitza-sikoja. Vaikka molemmat ovat sikoja, niiden ulkonäössä, kasvussa ja luonteessa on selviä eroja.
Tällä sivulla pääset tutustumaan tilamme eläimiin ja mangalitzaan rotuna.
Lisää tietoa löydät myös Vallilan tilan Facebook- ja verkkosivuilta.
Possut ja mangalitzat ovat osa Vallilan tilan jokapäiväistä elämää. Eläinten hoito määrittää päivän rytmiä vuoden jokaisena päivänä, sillä ruokinta, veden saanti, eläinten voinnin seuraaminen ja tilojen kunnossapito eivät katso viikonpäivää.
Jokainen eläin on yksilö. Toiset tulevat heti uteliaasti katsomaan tulijaa, kun taas toiset seuraavat tilannetta mieluummin hieman kauempaa. Kun eläinten kanssa ollaan tekemisissä päivittäin, niiden luonne ja tavallinen käyttäytyminen tulevat tutuiksi.
Eläinten tunteminen auttaa myös havaitsemaan nopeasti, jos jokin eläin käyttäytyy tavallisesta poikkeavalla tavalla.
Possut ovat uteliaita, sosiaalisia ja aktiivisia eläimiä. Ne tutkivat ympäristöään kärsällään ja oppivat nopeasti tunnistamaan tutut ihmiset, äänet ja päivittäiset rutiinit.
Sika on laumaeläin, ja eläinten välille muodostuu oma järjestyksensä. Ryhmässä eläimet syövät, lepäävät ja liikkuvat yhdessä, mutta jokaisella possulla on myös oma tapansa reagoida ympäristöönsä.
Possut viestivät toisilleen monenlaisilla äänillä ja eleillä. Ääntely voi liittyä esimerkiksi ruokintaan, uteliaisuuteen, levottomuuteen tai muiden eläinten huomioimiseen.
Sioille on luontaista tutkia ympäristöään, tonkia, haistella ja etsiä kiinnostavia asioita. Kärsä on sialle tärkeä työväline, jonka avulla se tunnustelee ympäristöään ja etsii ravintoa.
Possut lepäävät mielellään yhdessä ja hakeutuvat toistensa lähelle. Samalla lauman sisällä on oma järjestyksensä, joka näkyy esimerkiksi ruokailutilanteissa ja eläinten käyttämissä lepopaikoissa.
Myös äänet ovat tärkeä osa sikojen käyttäytymistä. Possut eivät vain röhki, vaan niiden ääntely vaihtelee tilanteen ja tunnetilan mukaan.
Eläinten käyttäytymisen seuraaminen on kiinnostavaa, koska saman ryhmän sisällä voi olla hyvin rohkeita, rauhallisia, äänekkäitä tai varovaisia yksilöitä.
Mangalitza on vanha unkarilainen sikarotu, jonka tunnistaa helposti pitkästä ja kiharasta karvasta. Karvapeitteen vuoksi mangalitzaa kutsutaan toisinaan myös villasiaksi. Mangalitza on laidunnettava rotu, joka pärjää rasvakerroksensa avulla ulkona myös talven.
Mangalitza kasvaa tavallista sikaa hitaammin ja säilyttää monia vanhoille sikaroduille ominaisia piirteitä. Sen ruumiinrakenne, karvapeite ja olemus eroavat selvästi tavallisesta possusta.
Rotua tavataan eri värimuunnoksina. Tunnetuimpia ovat vaalea, punertava ja niin sanottu pääskysvatsainen mangalitza, jolla selkä on tumma ja vatsapuoli vaaleampi.
Mangalitzat ovat usein rauhallisia ja uteliaita, mutta niiden käyttäytymisessä on tavallisten possujen tavoin paljon yksilöllisiä eroja.
Mangalitzan liha eroaa tavallisesta sianlihasta sekä maultaan että rakenteeltaan. Eläimet kasvavat hitaasti ja saavuttavat teuraskoon noin 1,5–2 vuodessa. Niiden ruokinta perustuu hyvälaatuiseen heinään sekä tilan omilla pelloilla kasvatetusta ohrasta ja härkäpavusta jauhettuun rehuun, eikä ruokinnassa käytetä teollisia rehuseoksia. Pitkä kasvatusaika edistää rasvan marmoroitumista lihassyiden väliin, mikä tekee lihasta erityisen mehevää ja maukasta. Mangalitzan rasvahappokoostumus poikkeaa tavallisesta sianrasvasta, ja siinä on tyypillisesti enemmän pehmeitä rasvahappoja. Rasvasta valmistetaan myös laardia, jota voidaan käyttää sellaisenaan sekä ruoanlaitossa ja leivonnassa.
